Veistokseni syntyvät usein jostakin yksinkertaisesta oivalluksesta. Jokin muoto kiinnostaa tai löydän kiinnostavan karahkan ja teos muotoutuu oivalluksen tai kiinnostavan esineen ympärille.

Teos "Sprouting ideas" syntyi aviomiheni tokaisusta, että meillä on liikaa minun hiuksiani joka paikassa, että niistähän voisi kohta huovuttaa kokonaisen ihmisen. Bling! siinä se idea heti tuli. Alkoi kiinnostaa, paljonko hiuksia kertyy puolen vuoden aikana ja niitä tulikin noin tennispallon verran. Hiukset on huovutettu palloksi ja siitä itää ideoita. Teos on jonkinlainen omakuva.

"Yhteistyö" syntyi koulutyönä sen ajatuksen ympärille, miten hyvää yhteistyö on meidän osastollamme töissä. Aivan kuin mehiläispesä työskentelee jatkuvasti yhteisen päämäärän eteen. Materiaaliin sain idean mieheltäni. Mutteripussi lojui aikansa eteisessä ja siinä oli monenkokoisia muttereita, myös aivan pieniä. Ne olivat kiehtovia ja kirpputorilta ostettu rasiakin oli aivan käden ulottuvilla.

"kaislikossa surisee" Kipsireliefi on koulutyö ja innoitus siihen tulee kesämökiltämme. Lumpeita ja sudenkorentoja, laiska kesäpäivä. Ei voi olla parempaa.

"Venus" on myös koulutyö. Olin hiljattain nähnyt Willendorfin Venuksen Wienissä luonnonhistoriallisessa museossa ja halusin omaan torsooni vastaavia muotoja.

"Pienet suuret hetket" on koulutyö sekin. Suuren talvimyrskyn jälkeen kävelin Aulangon puistometsässä ja puista oli tullut paljon tavaraa alas; oksia, sammalta, havuja, naavaa, linnunpesiä. Kontrasti tuoreen lumen valkoista pohjaa vasten oli erittäin raju. Kuin sotatanner. Aloin miettimään, mistä nämä jäänteet mahtavatkaan kertoa ja päädyin siihen, että ne ovat todisteita vuoden 2030 avaruusrutosta. Se on ihmiskunnan loppu, ellemme itse ehdi tuhota sitä ennen planeettaamme. Toinen avaruusrotu sitten kerää todisteet tapahtumastaomaan museoonsa. Arkinen loppu. Sivilisaation jäänteemme päätyvät toisen planeetan museoon pölyttymään. Luokkaretkeläiset pällistelevät niitä.